Olen vähän työlästynyt tähän hitauteen. Käyn joka aamu vaa'alla, jotta muistaisin tärkeimmän. Olen kyllä kuullut, että niin ei pitäisi. Siitä tulee kyllä outo olo, kun ihmisen elimistö saattaa yhtäkkiä kerätä nestettä, ja paino onkin alkulukemissa. 

Tänään katsoin kolmen viikon kehitystä ja totesin, että olen kuitenkin keventynyt jo puolitoista kiloa. Seuraava tavoitteeni on kilon päässä, silloin siirtyisin sairaalloisesta vaikeaan. 

Vesijumppa ja -juoksu on ainoa liikuntamuotoni. Kävely ei oikein onnistu. Tottakai kävelen, kun on pakko, mutta erillisiin lenkkeihin en pysty polveni takia. Eilen kävin kyllä alhaalla rannassa kävelysauvojen kanssa. Kunto on kohentunut, jaksoin nousta mäen hyvin, ei tullut hengästystä. Tai ei kai sitä olisi voinut tullakaan, sen verran hitaasti rinteen nousen. Kävin etsimässä sieniä, en löytänyt juuri mitään. Puolukoita sen sijaan näyttää tulevan ihan omasta pihastakin.

Mieliala on kohtuullinen. Lapsiani ja heidän ongelmiaan vähän suren, mutta oma elämä on kunnossa. Tässä iässä ei nyt enää niin ihmeellisiä asioita odota, kunhan pysyn toimintakykyisenä.