Arvasin sen, ettei eilinen urheilusuoritus voi näkyä tämän päivän lukemassa. Silti vähän odotin sitä. 

Edellisen yritykseni aikana yritin pohtia syntyjä syviä, jotta ymmärtäisin itseäni. Sadussa kerrotaan, että kun tyttö tietää peikon nimen, hän vapautuu lumouksesta. Toisin sanoen, kun ymmärrän miksi, voin parantua. 

EN OLE TÄYDELLINEN

Olen aina tiennyt ja kokenut, että en kelpaa. Olen tuntenut myös syyllisyyttä koko ikäni, siksi että olen lihava enkä pysty laihtumaan pysyvästi. 

Jossain vaiheessa varmaan pohdiskelen enemmänkin lapsuuttani ja nuoruuttani. Tässä kohdassa tyydyn toteamaan, että olen syntynyt ylipainoisena. Äitini tarmokkaat minuun kohdistuvat laihduttamisyritykset koituivat kohtalokseni: kehitin syömishäiriön. Häiriö ei ollut anoreksia eikä bulimia vaan ahminta ja/tai mielialasyöminen. Tarrasin ruokaan, kun olisi pitänyt kiukutella tai itkeä. Enkä ole vieläkään parempia tapoja keksinyt.

Olisiko jo aika? Tässä iässä?