lauantai, 19. elokuu 2017

Ei uutta lukemaa

Arvasin sen, ettei eilinen urheilusuoritus voi näkyä tämän päivän lukemassa. Silti vähän odotin sitä. 

Edellisen yritykseni aikana yritin pohtia syntyjä syviä, jotta ymmärtäisin itseäni. Sadussa kerrotaan, että kun tyttö tietää peikon nimen, hän vapautuu lumouksesta. Toisin sanoen, kun ymmärrän miksi, voin parantua. 

EN OLE TÄYDELLINEN

Olen aina tiennyt ja kokenut, että en kelpaa. Olen tuntenut myös syyllisyyttä koko ikäni, siksi että olen lihava enkä pysty laihtumaan pysyvästi. 

Jossain vaiheessa varmaan pohdiskelen enemmänkin lapsuuttani ja nuoruuttani. Tässä kohdassa tyydyn toteamaan, että olen syntynyt ylipainoisena. Äitini tarmokkaat minuun kohdistuvat laihduttamisyritykset koituivat kohtalokseni: kehitin syömishäiriön. Häiriö ei ollut anoreksia eikä bulimia vaan ahminta ja/tai mielialasyöminen. Tarrasin ruokaan, kun olisi pitänyt kiukutella tai itkeä. Enkä ole vieläkään parempia tapoja keksinyt.

Olisiko jo aika? Tässä iässä?

perjantai, 18. elokuu 2017

Vedessä viihdyn

Tänään kävin pitkästä aikaa vesijumpassa. Se on liikuntamuoto, joka sopii minulle, olenhan vesimies ;)

Voi olla, että huomenna lihakset ovat kipeät, vielä ei tunnu missään. Ajattelin, että kokeilen. Jos ei polvi kestä. tulen pois altaasta. Kesti hyvin, jatkoin koko 45 minuuttia. Siitä tuli euforinen olo.

Yritän mennä uimahalliin ainakin kerran viikossa. Matka on tosin pitkä, mutta samalla voi hoitaa muistakin asioita. Syön yleensä lounaan uimahallin kahviossa. Siellä on runsas salaattipöytä, josta saa kevyttä energiaa. Vesiurheilun jälkeen nälkä onkin kova. Parempi kunnon lounas kuin sortuminen kyläkaupan kaloripitoisiin herkkuihin.

Huominen punnitus jännittää. Toivon alempaa lukemaa, mutta aina liikunta ei vaikuta niin. Lihaksetkin painavat, ja lihaksiahan tässä on kasvatettu!

keskiviikko, 16. elokuu 2017

Kaikilla konsteilla laihtuu

Olen kokeillut elämäni aikana kaikki mahdolliset konstit: painonvartijat, atkinsin, hypnoosin, nutrit, montignacin, diamondin, vaihedieetin yms.

Käytännössä paras on ollut sovellettu painonvartijoiden dieetti, joka ei eroa perusteiltaan juurikaan diabeetikkojen keventymisohjeista.

Kokemukseni mukaan KAIKILLA KONSTEILLA LAIHTUU, mutta painonhallinta on taidetta. Minulta se ei ole oikein onnistunut koskaan. Tai kuinka sen nyt ottaa, olenhan nytkin noin 30 kiloa kevyempi kuin pahimpina päivinäni. Eli tavallaan olenkin onnistunut.

Atkinsia jaksoin neljä viikkoa. Hypnoosissa kävin vuoden, kunnes hoitava lääkäri totesi, että ei taida kannattaa. Nutrit ei oikein käy, kun minulle ruuan pureskelu on tärkeää. Montignac ja Diamond perustuvat ruokien yhdistelyyn, eikä sitä tavallinen ihminen jaksa toteuttaa. Vaihedieetillä pudotin aikoinaan sitkeät loppukilot. Sen idea oli kalorimäärien vaihtelu, jonka piti taata, ettei kroppa ala säästöliekille.

Ai niin, vielä on OA eli anonyymit ongelmasyöjät. Menin kokouksiin töistä päin nälkäisenä ja voin huonosti. Porukka kuivui kokoon. Uusi on kuulemma perustettu, mutta en jaksa sinne lähteä.

Kyllä OA:ssa on ideaa.

Ensimmäinen laihdutuslääke vei unet, joten lopetin sen. Hyvä, että lopetin, jälkeenpäin kuulin, että se oli amfetamiinijohdannainen.

Toista laihdutuslääkettä kokeilin puoli vuotta kymmenisen vuotta sitten. Saattoi se auttaa, mutta silmänpaineet kohosivat. Mieluummin lihava kuin sokea, päätin yhdessä silmälääkärin kanssa. Aika pian sen jälkeen lääke vedettiin pois markkinoilta.

Luomuna tässä pitää vielä kerran yrittää.

 

 

 

keskiviikko, 16. elokuu 2017

Toimii toistaiseksi

Nyt olen elänyt tätä elämää viikon. Tulostakin on syntynyt, vaikken juuri ole pystynyt liikkumaan polveni takia. Vesijuoksemassa kävin maanantaina. Polveen sattui vähän, mutta jatkoin silti. 

Vaaka näytti yhden kilon vähennystä. Niin aina ennenkin. Eka kilot lähtevät hyvin, enimmäkseen kai nestettä. 

Ongelmia toki on: kun on taas pitkän aikaa elänyt kontrolloimatta itseään, on tottunut menemään jääkaapille ilman oikeaa fyysistä tarvetta. 

Ratkaisu: aamupala, lounas, välipala, illallinen. Diabeetikolle suositellaan viittä pientä ateriaa päivässä, mutta minulle riittää kyllä neljäkin, kunhan ajoitan ne oikein. 

Havainto: illalla diabeteslääkkeen jälkeen noin parin tunnin kuluttua tulee oikea nälkä. Pitää odottaa, että tunne menee ohi. Se menee kyllä.

maanantai, 14. elokuu 2017

Historiani

Yli sadan kilon pääsin ensi kertaa hieman ennen kaksosten  syntymää. Paino nousi raskauden aikana 15 kiloa, joista sairaalassa putosi 11. Kotiin toin tuplapaketin, yht. noin 6, 2 kiloa. Sittemmin lihoin ihan oikeastikin yli sadan kilon keijukaiseksi. Kerran sain pudotetuksi 30 kiloa yhdessä vuodessa; pääsin alle sadan. Kilot tulivat nopeasti takaisin, korkojen kanssa. Olen pikkuhiljaa saanut hivutetuksi painoa alaspäin. Kaksi askelta eteenpäin, yksi taakse -menetelmällä.

Ylipainoinen elämäni

syntymäpaino noin 4,9 kg
10-vuotiaana 49 kg
18-vuotiaana 64 kg
20-vuotiaana 73 kg
22-vuotiaana 93 kg (eka raskaus)
23-vuotiaana 76 kg
26-vuotiaana 97 kg
28-vuotiaana 101 kg (kaksosraskaus)
29-vuotiaana 85 kg
31-vuotiaan 120 kg
38-vuotiaana 125 kg
40-vuotiaana 130 - 99 kg (rankalla kuurilla putosi vuodessa 30 kiloa)
45-vuotiaana 130 kg
huippupaino 140 kg
50-vuotiaana 127,3
54-vuotiaana 104 kg (työttömyys, muusat, opiskelu)
57-vuotiaana 123,3 kg (loppuelämän projekti alkoi)
59-vuotiaana 114,8 kg
114,8 kg (kesäkuun alku 2008, reductil avuksi)
100,0 kg 28.10.2008

Nyt 110,5 kg.

Tunnustan. Mutta olen silti jossain määrin onnistunutkin, jos vertaa huippupainoon.

Painoni on yleensä seilaillut 117 - 127 -vaihteluvälissä. 

Kaikki menetelmät ovat tuttuja: suolakylvyt, Corrigan, Painonvartijat, Atkins, Katahn, Montignac, Diamond, martat, Mirapront, Reductil, diabeetikkojen dieetti, hypnoosi... Vain akupunktiota ja laihdutusleikkausta en ole kokeillut! Olen jo niin vanha, ettei minua leikattaisikaan. BMI kyllä riittäisi.