Loppuelämä laihempana

 Kävin vaalla. Onneksi ei ihan hirveä tulos, pelkäsin pahempaakin. 

Tästä se lähtee. Nyt on riittävästi energiaa aloittamiseen. Kokemukseni mukaan on turhaa aloittaa, jos ei oikeasti jaksa. 

Tämä päivä ei varmaan ihan oikeaoppisesti suju - aloitan varovasti. Huomenna en pääse vesiurheilemaan, mutta jos vaikka perjantaina. 

Täytyy tehdä pieni lenkki ulkona tuulessa, vaikka nivelet eivät oikein siitä pidä.

Otin myös Kiloklubin palvelun taas käyttöön. Siellä on vanhat tiedot tallella. Painokäyrä näyttää minulle muutaman vuoden takaisen syvän montun. Tahdon sen montun pohjalle uudelleen!

 En ole juuri edistynyt. On ollut kaiken maailman kremppaa pitkin talvea. 

Uuden sysäyksen sain vuosikontrollissa. Ei ole liikaa kolesterolia, mutta sokeri on kohonnut. Ei kuulemma huolestuttavasti, sanoi lääkäri. 

Pahemminkin voisi olla. Olen kerännyt takaisin varteeni ne kilot, jotka vaivalloisesti pudotin vuosien mittaan. Ei, ei toki kaikkea. Olen sentään jotain oppinut elämässäni. Osaan jo pysäyttää painonnousun. Kunpa oppisin tekemään sen aikaisemmin.

Maaliskuu on hyvä aika aloittaa 1789. kerran alusta. 

Nivelet eivät oikein tykkää olostaan, se haittaa liikkumista. Enkä minä oikein osaa laihduttaa muuten kuin syömällä vähemmän ja liikkumalla. Ruuan laatu on kyllä oikeaoppinen, ollut koko ajan, silloinkin kun lihoin. 

Tänään se siis alkaa, n. 1789. uusi alku. 

Laiharit ovat tyssänneet mikä mihinkin, mutta nyt on pakko aloittaa taas,

Olkapää vihoittelee. Liian painavat ryntäät ovat siihen syynä. Kurkottelin jotain enkä viitsinyt hakea taloustikkaita avukseni. Kun yritin venyä vieläkin pidemmäksi, olkapäästä kuului: klonks. Toinen solisluu meni jotenkin paikaltaan, kun rintaliivin olkain painoi sitä alaspäin kurkotellessani.

Olkapää on ollut kipeänä nyt monta kuukautta. Menin lääkäriin kysymään, voisiko sille tehdä jotain. Lääkäri konsultoi ortopediä, joka sanoi, ettei kannata.

Kysyin samalla lääkäriltä mahdollisuutta rintojen pienennysleikkaukseen. Sain lupauksen lähetteestä kirurgin arviointiin, mutta luin myöhemmin netistä, ettei ainakaan julkisella puolella leikkauksia tehdä, jos painoindeksi on yli 30.

Yksi syy lisää laihduttamiseen. Olen ymmärtänyt kyllä polvi- ja lonkkavaivat painoni seuraukseksi, mutta tämä on uutta.

Leikkaukseen en siis pääse, joten täytyy taas yrittää painoa alaspäin. Vaikka ei minun kiloni juuri tisseistä poistu: ne olivat isot laihempanakin. Sitä paitsi julkisen puolen leikkaukseen on niin pitkät jonot, että ehdin kuolla ennen kuin pääsisin rintoja poistattamaan.

Ei kun alusta taas. Kilot ovat palailleet viime yrityksen jälkeen. Eikö ihminen koskaan opi?

Takaraivossa on kyllä kummitellut ajatus laiharin aloittamisesta, mutta vain piileskellyt siell. Olen sen päättäväisesti painanut takaisin tietoisuudestani.

Mutta eihän minulla ole vaihtoehtoa. On pakko taas kerran aloittaa, tavalla tai toisella. Täytyy ottaa ainakin aluksi kiloklubi mukaan kuvioon. Minulla on ennenkin auttanut nauttimieni ruokien tarkka kirjaaminen.

Tänään söin lohikeittoa, jossa kalan lisäksi pakastejuureksia, valkosipulia ja kalaliemikuutio. Kaksi ruisleivän palasta lisänä. Aamiaiseksi siivu graavia lohta ja ruisleipää sekä omena. Ei paha. Iltaisin minulla on vaikeaa, ainakin aluksi, kun pitää opettaa taas itsensä tavoille.

Kai tämä taas tästä lähtee käyntiin. Liikuntakin pitäisi saada käyntiin. Pihatöissä kyllä kuluu energiaa, mutta säännölliset lenkit pitäisi aloittaa uudelleen. Helteellä en voi enkä jaksa, mutta toivon puolipilvisiä päiviä.

Alkuvuoden tervassa uiskentelun jälkeen olen vihdoinkin virkeä. Olen rohkeasti käynyt vaa'alla ja todennut, että paino ei ole noussut edellisestä postauksesta kuin puoli kiloa.

Olen alkanut editoida vanhan blogini kirjoituksia. Kokoan ne itselleni (ja jälkipolville) kirjaksi. Editoiminen on samalla psyykkausta, ehkä vanhoja lukiessani pääsen taas mukaan virtaan.

Tässä uudessa ei ole mitään kovin mielenkiintoista: jonkinlaista uutta yritystä, joka ei ole kunnolla toteutunut. Elämää sekin on.

Aloitin ryhdistäytymisen ja vähähiilarisen dieetin. Kokeilen sitä uudelleen. Jos se ei toimi, siirrän ruokailua hiilareiden suuntaan. Olen jo kauan sitten luopunut perunasta, pastasta, sokerista ja riisistä, joita olen vain satunnaisesti joissakin oloissa nauttinut - yleensä vierailuilla. Leivästä luopuminen ei ole onnistunut. Jospa tämän uuden yrityksen kautta pystyisin ainakin vähentämään viljan syömistä.

Tavoite on entinen: farkut ja uimapuku löysiksi. Katson sitten, miten jatkan.

Alusta mä kaiken alkaisin...

Paino tänään vain pari kiloa enemmän kuin viime vuonna. Saavutus sekin. Itse asiassa mainio siihen nähden, että en ole juuri liikkunut enkä pahemmin jaksanut laihduttaa. Sen verran voi vaikuttaa kilpirauhanenkin: labrakoe todisti vajaatoiminnan lisääntymistä. Seurataan, sanoi lääkäri.

Valon lisääntyminen antaa uutta iloa elämään ja jaksamista myös tähän painonhallintaan. Olkapää tosin krenaa, joten hiihtolenkkejä ja sauvakävelyä ei nyt voi harrastaa, mutta ehkä aloitan liikuntaharrastuksen uudestaan pienestä kävelystä lumisella metsätiellä.

En haaveile isoista pudotuksista. Etäinen tavoite on noin 13 kilon päässä. Sitä ennen riittää, että farkut löystyvät.

Konstit entiset: proteiineihin painottuva, mutta ei leipää täysin hylkäävä ateriointi ja liikunta voimien mukaan. Peruna, riisi ja pasta edelleen vältettäviä sekä tietysti vehnä ja sokeri.

Nyt on aika jatkaa kesken jäänyttä urakkaa. Tai aloittaa uusi.

Kesä ja alkusyksy meni miettiessä ja levätessä. Pitkään kaihdoin vaa'alle nousemista, mutta viime viikolla sen lopulta tein varmana runsaasta lihomisesta.

Yllätys - tauon aikana oli tullut vain puolitoista kiloa lisää. Olen siis samassa jamassa kuin keväällä aloittaessani VHH:n. Ei paha.

VHH:ta siinä muodossa kuin keväällä en aio enää kokeilla. Minulle ei sovi jonkun ruoka-aineen ehdoton karttaminen: se saa aikaan ahmimiskohtauksen.

Niinpä jatkan perinteiseen tapaan: kasviksia ja proteiinia, hedelmiä ja vähän leipää.

Tänään otan viimeinkin käyttöön myös gymstickin, jonka hankin keväällä. Kuntopyörä on sopivasti olohuoneessa telkkarin edessä.

Kyllä tämä tästä.

Viikonloppu meni vähän kuinka sattui. Syynä tietysti ne perhejuhlat lauantaina. Silloin en noudattanut VHH:ta. Sunnuntaina palailin ruotuun uskollisesti. Antti Heikkilä sanoo kirjassaan, että satunnaiset repsahdukset eivät ole paha asia, pahempaa on hiljainen lipsuminen entisiin tapohin. Niinpä repsahdin.

Olen kyllä hieman miettinyt, onko tämä VHH kovinkaan järkevää. Näyttää siltä, että laihtuminen on aika hidasta tällä tavalla, vaikka säännöstelisi kaloreitakin. En usko, että vika on liian vähässä rasvan syönnissä. On kovin vaikeaa kuvitella, että rasvaa pitäisi lisätä laihtuakseen.

Ilmeisesti asia on vain niin, että laihdun ihan yhtä huonosti millä tahansa dieetillä. Aineenvaihdunta on monien jojolaihdutusten jälkeen vain mennyt niin sekaisin.

Huhtikuun loppupuolella aloitin VHH:n, ja paino on laskenut kolmisen kiloa. Onhan se hyvä sekin, pääasia, että alaspäin mennään.

Tänään vähän väsyttää, siksi kai tuntuu toivottomalta. Nukuin yöni tavallista paremmin; se ei selitä tätä väsymystä.

Eilenhän vaaka näytti tämän projektin alinta lukua tähän mennessä. Hissuksiin mennään. Katsoin kalenteriani ja huomasin, että helmikuussa olin vieläkin alempana, 200 g. Se nyt on ainakin tavoitteena.

Eilen tuli kaloreita aivan liikaa. Mieheni oli tehnyt erittäin hyvää ruokaa lohesta ja fenkolista. Kun kumpikin ruoka-aines on VHH:n mukaista, oli eräänlainen vapauden tunne syömisessä.

Todennäköisesti laihtuakseni minun pitäisi syödä paljon vähemmän. Aikaisemmat kokemukset ovat opettaneet, että alle 1200 kilokalorin päiväannoksilla paino putoaa, ei muuten. Jos syön noin 1500, en liho.

VHH ei siis erityisesti laihduta minua. Aineenvaihdunta on sen verran sekaisin mennyt elämän mittaan.

Jatkan silti, koska en muutakaan voi.

Tänään siivosin ahkerasti ja tein metsälenkkinikin. Koko päivän on ollut melkoinen ruokahalu päällä. Sen olen koettanut tukahduttaa proteiineilla. Edelleenkään ei luonto anna periksi rasvan syönnille. Keinorasvoja en käytä, mutta en kuitenkaan voita tai oliiviöljyäkään tuhlaa. Nauttimani rasva tulee lihan tai kalan mukana.

Hiilareita tänään vain 32! Noin alhaalla en ole käynyt useinkaan. Tavallisesti hiilareita kertyy 50 - 65.

Antti Heikkilän kirjassa sanotaan, että diabetes ei johdu lihavuudesta. Lihavuus ja diabetes johtuvat hänen mukaansa yhteisestä syystä: insuliiniresistenssistä.

Minä olen aina epäillyt, että nykyiset viralliset terveystietäjät  ovat päätelmissään hieman yksioikoisia. Olen arvellut, että ns. metabolisen syndrooman oireilla on yhteinen lähtökohta. Ne eivät siis ole syy ja seuraus.

Heikkilän mukaan lihavuus tulee yleensä ennen diabetesta ( D 2). Ihmisen aineenvaihdunta on monimutkainen kokonaisuus, eikä siitä vielä kaikkea tiedetä.

Sinänsä mikään ei muutu: kun välttää diabetesta välttämällä lihomista, on taatusti oikealla tiellä. Mutta vähän korpeaa, kun media toitottaa, että lihavuus on diabeteksen syy ja syyllistää samalla lihavia. Se on nyt valtatrendi tässä yhteiskunnassa.

Myös laihat voivat sairastua diabetekseen. Ja vastaavasti kaikki lihavat eivät sairastu siihen. Eivätkä kaikki lihavat vedä naamaansa sipsejä ja muita epäterveellisiä herkkuja. Eivätkä kaikki lihavat edes löhöä sohvalla telkkaria katsellen ja karkkeja ja pullaa mahaansa ahtaen.

Annettaisiin vihdoinkin ihmisten olla. Myös lihavien. Hekin ovat ihmisiä.

****

Syömiset tänään: 

Pari siivua graavia lohta, pari kananmunaa, eilistä naudanlihakastiketta, kukkakaalimuusia, juustoa ja jugurttia sekä pari ruokalusikallista puolukoita. Jugurtti ja puolukka sopii hyvin yhteen!