Loppuelämä laihempana

Viikonloppu meni vähän kuinka sattui. Syynä tietysti ne perhejuhlat lauantaina. Silloin en noudattanut VHH:ta. Sunnuntaina palailin ruotuun uskollisesti. Antti Heikkilä sanoo kirjassaan, että satunnaiset repsahdukset eivät ole paha asia, pahempaa on hiljainen lipsuminen entisiin tapohin. Niinpä repsahdin.

Olen kyllä hieman miettinyt, onko tämä VHH kovinkaan järkevää. Näyttää siltä, että laihtuminen on aika hidasta tällä tavalla, vaikka säännöstelisi kaloreitakin. En usko, että vika on liian vähässä rasvan syönnissä. On kovin vaikeaa kuvitella, että rasvaa pitäisi lisätä laihtuakseen.

Ilmeisesti asia on vain niin, että laihdun ihan yhtä huonosti millä tahansa dieetillä. Aineenvaihdunta on monien jojolaihdutusten jälkeen vain mennyt niin sekaisin.

Huhtikuun loppupuolella aloitin VHH:n, ja paino on laskenut kolmisen kiloa. Onhan se hyvä sekin, pääasia, että alaspäin mennään.

Tänään vähän väsyttää, siksi kai tuntuu toivottomalta. Nukuin yöni tavallista paremmin; se ei selitä tätä väsymystä.