Sunnuntaina
Käsien kirvely on nyt vähentynyt. Tänään menen ulos niittämään korkeaa kasvustoa. Suojaan kasvot viiskymppisellä auringonsuojavoiteella ja muuten peitän kaiken vaatteilla. Onneksi tänään ei koko ajan paista, välillä on päivä pilvessä.
Paino on edelleen laskenut, mutta vasta puolen kilon päästä olen siinä, mihin ennätin ennen lomaa. Olen muuttanut dieettiäni pikkuisen: sallin enemmän vihanneksia itselleni. Elämä on siten hauskempaa. Lasken myös kaloreita.
Minuun ei pelkkä VHH tehoa, arvelen, mutta se kuitenkin pitää verensokerin alempana. Ja laihari toimii paremmin, jos sokeri on normaali.
Proteiineja täytyy myös tarkkailla. Kun vien kaikki nauttimani ruuat kiloklubin laskuriin, tiedän missä olen menossa. Tiedän jo, että parhaiten selviydyn, jos todella merkitsen kaiken ylös.
Sikäli homma on helppo, että sokerista, pastasta, riisistä, perunasta ja viljasta olen luopunut kokonaan. Vaikeampaa on syödä jotain niistä harkiten.
Outoa on, että vaikka lomasen aikana söin leipää, en erityisesti kaipaa sitä. En jäänyt koukkuun. Marketissa leivän tuoksu kyllä kiusaa. Onneksi kyläkaupassa ei tuoksu pääse muovipussien läpi! Ovatko niin tuoreitakaan nuo leivät!
Elämää, ei sen enempää.
|
4 kommenttia
|